NAUTIZ X6 Mount Everestillä
Lujitettu kämmenlaite retkikunnan tukena maailman katolla
Haaste
Mount Everestin valloitusretket ovat pahamaineisen rankkoja niin ihmisille kuin heidän elektronisille laitteilleenkin.
Ratkaisu
Lujitettu Nautiz X6 -kämmenlaite on suunniteltu äärimmäisiin lämpötiloihin ja kovaan kohteluun, joita kahden kuukauden kiipeilyretkeltä voi odottaa.
Tulos
Vaikka muu elektroniikka vikaantui tai tuhoutui, lujitettu Nautiz X6 -kämmenlaite pärjäsi hyvin Everestillä ja mahdollisti viestinnän, viihteen ja valokuvauksen.
Lujitettu Nautiz X6 -kämmenlaite mahdollisti kommunikaation Mount Everestillä, kun muu elektroniikka petti.
Peter Urban ja Eric Gran ovat harrastaneet vuorikiipeilyä yhdessä vuosien ajan. He viihtyvät hyvin kotiseudullaan Pohjois-Amerikan luoteisosan tulivuorilla, mutta ovat kiivenneet myös monille korkeille vuorille eri puolilla maailmaa. Tänä vuonna he ottivat tähtäimeensä Mount Everestin, joka on aiheesta maailman kuuluisin vuori. Mukaansa he ottivat uuden kiipeilykumppanin, lujitetun Nautiz X6 -kämmenlaitteen.
Kovat vehkeet kovaan ympäristöön
Vuorikiipeilyharjoittelun ja -kokemuksen lisäksi tällaiset vaativat retket edellyttävät aina huolellista varusteiden miettimistä. Huiman korkeutensa vuoksi Everestin valloitus on erityisen pitkäkestoinen hanke, johon kuluu täydet kaksi kuukautta. Osa huipulle pääsyä on kehon vähittäinen sopeuttaminen äärimmäisen korkeaan ilmanalaan. Nousu aloitetaan hitaasti, ja kun kiipeilijät pääsevät kakkosleiriin (6400 metriä) tai kolmosleiriin (7300 metriä), he palaavat takaisin alas lepäämään ja palautumaan ennen varsinaista huipun valloitusyritystä.
Kuva Eric Gran.
NAUTIZ X6 on rakennettu ääriolosuhteisiin
Kun ajattelemme kiipeilyä, mieleen tulee helposti köysityöskentely ja erikoisvarusteissa liikkuminen, mutta suuri osa Everestin valloitusta muodostuu palautumisesta teltassa. Peterin vaimo, Amy Urban, on Handheld US -yhtiön markkinointijohtaja. ”Vaimoni ehdotti, että ottaisin mukaan Nautiz X6 -laitteen, johon on ladattuna elokuvia ja videoita, jotta aika teltassa kuluisi mukavammin. Laitteen näyttö on kirkas ja selkeä myös ulkoilmassa. Lujuutensa puolesta se kestää hyvin kahden kuukauden retken murjonnan, Peter kertoo. ”Pitkien, korkeassa ilmanalassa kiipeillen vietettyjen päivien päätteeksi oli upeaa päästä illalla rentoutumaan ja katsomaan leffoja palautumisen aikana.”
Vaellus Everestin perusleiriin kesti 10 päivää, minkä jälkeen ryhmä antoi elimistön sopeutua uuteen ilmanalaan viikon ajan. Sitten alkoivat 10 päivän totuttelukäynnit ylemmissä leireissä. Äärimmäinen korkeus, pureva pakkanen ja ankarat olosuhteet ovat rankkoja paitsi ihmisen elimistölle, myös elektronisille laitteille. ”Ylemmissä leireissä kaikki elektroniset laitteeni tuhoutuivat, puhelimeni meni päreiksi”, Peter toteaa.
Perusleiriin palattuaan heillä oli mahdollisuus hyödyntää Wi-Fi-tukiasemaa ja jossain määrin myös matkapuhelinverkkoa. Jopa uusimpia matkapuhelinmalleja tuoneet kiipeilijät olivat vaikeuksissa nepalilaisten SIM-korttien kanssa. ”Vaikka kortti ei ollut lukossa, en ollut saanut puhelinta toimimaan perusleiristä käsin. Kun puhelin sitten hajosi ylemmässä leirissä, otin SIM-kortin siitä pois ja lähes riehaannuin, kun Nautiz X6 toimikin muitta mutkitta. Soitin vaimolle USA:han ja kerroin, ettei Handheldin Nautiz X6 auttanut vain elokuvien katselussa teltassa, vaan sen avulla pystyin soittamaan Everestin perusleiristä 5400 metrin korkeudesta!”
Kohti Everestin huippua
Suuri osa Everestin retkestä kuluu huipun valloitukseen soveltuvaa sääikkunaa odotellessa. Vuoren ymmärtämisen lisäksi vaaditaan juuri oikeanlaisia meteorologisia olosuhteita. Koska huipulle yrittäminen on itsessään usean päivän hanke, kiipeilijän on oltava sopivissa asemissa vuorilla ”rynnätäkseen” huipulle, kun olosuhteet ovat kohdallaan. Useimmille ryhmille tämä tarkoittaa asettautumista kakkosleiriin (6400 metriä), joka on Everestin karuista yläleireistä mukavin.
”Nautiz X6 oli toiminut niin hyvin ja oli muutenkin ainoa toimiva viestintävälineeni ja kamerani, joten otin sen mukaan huiputusyritykseen.”
Kuva Eric Gran.
Yritys päästä kolmosleiriin
Ryhmä odotti kakkosleirissä lumipyryn ja kovan viiman keskellä ja näki lopulta mahdollisen sääikkunan avautuvan. He päättivät nousta kolmosleiriin. Vallitsevat olosuhteet näyttivät vielä ankarilta, mutta silloin he olisivat paremmissa asemissa huipulle suuntaamiseen, kunhan sää selkenisi.
He lähtivät ylittämään Western Cwm -jäätikköä, ja tuuli puhalsi puuskaisesti lunta tupruttaen. Liikkuminen tuolla korkeudella on raskasta parhaimmissakin olosuhteissa, mutta heikko näkyvyys ja kova puhuri tekivät siitä erityisen vaativaa. Ryhmän edetessä sää huononi, ja kiipeilijät arvioivat, ettei jatkaminen ollut enää turvallista – erityisesti, koska kolmosleiriin johtava viimeinen osuus oli Lhotsen jyrkkä ja petollinen seinämä. He päättivät palata kakkosleiriin odottamaan sään paranemista.
Sää heikkenee, terveys heikkenee
Sään kurjistuessa Peter huomasi, ettei hänen sydämensä kanssa kaikki ollut niin kuin pitäisi. Vaikka hän oli voinut aivan hyvin totuttelukäynnillä kolmosleirissä, nyt ei kaikki ollut kunnossa. Hän katsoi urheilukellosta sykkeensä, ja se oli pelottavan – ja ponnistelun huomioon ottaen yllättävän – matala.
Ryhmä oli kokenut erämaaensiavussa, ja heillä oli mukanaan tarvikkeita syrjäisillä alueilla sattuvia hätätilanteita varten. Saavuttuaan takaisin kakkosleiriin ystävät arvioivat Peterin kunnon perusteellisesti ja tulivat siihen tulokseen, että hänen ei ole turvallista jatkaa. He kutsuivat radiolla pelastushelikopterin apuun.
Kuva Eric Gran.
Helikopteripelastus
Korkein kohta, jossa Everestillä voidaan suorittaa hätäpelastus, on 6400 metrin korkeudessa sijaitseva kakkosleiri. Niinpä kolmosleiriin kiipeämisestä luopuminen oli onni onnettomuudessa, ja sen ansiosta Peter oli paikassa, johon pelastushelikopteri pääsisi.
Helikopterilla laskeutuminen tuossa korkeudessa vaatii valtavasti taitoa ja hyvää säätä. Lentäjä lentää yleensä yksin ja helikopteri kaikesta mahdollisesta tyhjennettynä, jotta kopterin paino saadaan mahdollisimman pieneksi. Peterin onneksi sää kirkastui seuraavana aamuna, ja hänet pystyttiin evakuoimaan turvallisesti. Samaan aikaan muu ryhmä pääsi jatkamaan kolmosleiriä kohti vuoren huippu mielessään.
Kun Peter oli saanut yön ajan lisähappea ja lääkitystä, hän voi jo paremmin. Hän pystyi kuvaamaan lujitetulla Nautiz X6 -kämmenlaitteellaan Khumbun jäätikköä, Everestin perusleiriä ja Kathmandun laaksoa, kun hänet kuljetettiin helikopterilla sairaalaan Kathmanduun. Hyvän hoidon ja matalamman ilmanalan ansiosta hän toipui nopeasti.
Onnistuminen: Ryhmä saavuttaa Everestin huipun
Eric jatkoi ryhmän kanssa luovimista sään armoilla, sillä Intiasta saapunut sykloni vaikutti suoraan vuoren alueeseen. He kiipesivät turvallisesti kolmosleiriin ja nukkuivat siellä yön yli. Nelosleiriin päästyään he onnistuivat löytämään lyhyen sääikkunan ja onnistuivat nousemaan Mount Everestin huipulle varhaisina tunteina 24. toukokuuta. Mikä ikimuistoinen seikkailu!
