Oppiminen ja turvallisuuden jättäminen jälkeensä

Oppilaitokset ovat perinteisesti olleet välietappeja matkalla työelämään: oppilaat tulevat kouluun, saavat teoriaopetusta ja siirtyvät oikeaan elämään jättäen jälkeensä vain vähän merkkejä itsestään. Mutta helppokäyttöisen matkaviestintäteknologian ansiosta kunnallisen Atlantic Cape -oppilaitoksen oppilaat jättävät lähdettyäänkin pysyvän vaikutuksen kampuksen turvallisuuteen.

Atlantic Capen Geospatial Workforce -koulutusohjelmaan osallistuvat oppilaat ovat nimittäin aloittaneet käytännön läheisen koulutuksen käyttämällä lujitettuja ja kannettavia Nautiz X7 -laitteita luodakseen kampukselle kattavan hätätilanteiden hallintajärjestelmän. Jos kampuksella on tulevaisuudessa hätätilanne, pelastushenkilöstö saa oppilaiden työn ja X7-laitteen GIS-tietojen keräys-, tallennus- ja siirto-ominaisuuksien ansiosta hyvin yksityiskohtaista ja hyödyllistä ajankohtaista tietoa.

Kun Yhdysvaltain työministeriö nimesi paikkatietotekniikan yhdeksi maan kolmesta nopeimmin kasvavasta työvoimatarpeesta, Atlantic Cape yritti vastata vaatimuksiin. Koulu voitti työministeriön stipendin, käynnisti uuden ohjelman ja palkkasi Luis Olivierin kehittämään ja hoitamaan sitä. Olivier oli työskennellyt GIS-tekniikan parissa 20 vuotta ja hän toimi Puerto Ricon yliopistossa ennen New Jerseyyn muuttoa ja ohjelman aloittamista.

Olivier pyrki voimassa olevien GIS-ohjelmien kopioimisen sijaan luomaan ohjelman, joka kykenisi vastaamaan markkinoiden tarpeisiin. Ohjelma alkoi kahdella kurssilla, joita olivat GIS-tekniikan ja paikkatietojen keräyksen peruskurssit. Koska hän vastasi kurssien tekniikkatarpeista, hän tiesi, että johdantokurssille riittivät yksinkertaiset GPS-laitteet. Laitteet eivät kuitenkaan sopineet tietojen keräämiseen, joten hänen piti löytää jotain sopivampaa. Hän halusi omien sanojensa mukaan “laittaa oppilaat kentälle ja antaa heille oikean kannettavan laitteen, ei lelua.”

Olivier aloitti oman tiedonkeruunsa hyvin yksinkertaisella tavalla: Hän googlasi sanan “handheld”, mikä johti hänet kahteen suuntaan. Ensiksi hän löysi lujitettuihin tietokoneisiin erikoistuneen Handheld-yrityksen (www.handheld-us.com). Toiseksi hän löysi arvioita pian lanseerattavasta ja itseään kiinnostavasta lujitetusta ja kannettavasta Nautiz X7 -laitteesta. Tutkiessaan näitä kahta aihetta hän lähetti Handheldille sähköpostia ja oli innoissaan saadessaan heti vastauksen yrityksen toimitusjohtajalta Dale Kylelta.

Juteltuaan Kylen kanssa Olivier lisäsi X7-laitteen tutkittavien kannettavien tietokoneiden listalle Trimble Nomad- ja Leica Zeno -laitteiden rinnalle. Hän loi yksityiskohtaisen taulukon verratakseen laitteiden suorituskykyä, ominaisuuksia ja hintaa.

“Halusin 3-5 metrin tarkkuuden, reaaliaikaisen liitettävyyden ja hyvän kameran”, Olivier selittää. “Ja laitteen piti toimia Windows Mobilella, koska käytimme ESRI ArcPad -tiedostoja. Myös lujuus oli hyvin tärkeä seikka.”

Hänen tutkimuksensa paljasti, että laitteet olivat hyvin samantyyppisiä muistin, varastoinnin, prosessointinopeuden, näyttöjen ja tarkkuuden perusteella – mutta Nautiz X7 oli huomattavasti muita laitteita edullisempi. Koulu osti 10 laitetta.

Vaikka Olivier ei opeta paikkatietojen keräystä, hän auttoi suunnittelemaan kurssin ja näki mahdollisuuden saavuttaa kaksi tärkeää tavoitetta yhdellä opetussuunnitelmalla. Hän ja kurssin ohjaaja halusivat antaa oppilaille teoreettisten tietojen lisäksi myös käytännön kokemusta. Ja viimeaikainen Safe Campus -projekti vaati sellaisen tukijärjestelmän kehittämistä, joka “vastaa oppilaitoksessa tehokkaasti mahdollisiin hätätilanteisiin ja hallitsee kriisejä.”

Voila: luokkaprojekti tietokonepohjaisen hätätilanteiden hallintajärjestelmän kehittämiseksi.

Näin se toimii: GIS-oppilaat hajaantuvat kampusalueelle ja keräävät tietoja. Ulkona oppilaat käyttävät Nautiz X7-laitteen GPS-ominaisuuksia merkitäkseen sijaintinsa syöttäessään tietoja ja lisäävät GPS-koordinaatteja määrittämällä X7-laitteeseen ennalta ladattuja kampuksesta otettujen valokuvien paikkatietoja. Rakennuksissa he voivat merkitä paikkoja pohjapiirroksiin. Myös ne ladataan tietokoneelle. (He vertaavat myös pohjapiirroksia rakennuksen todelliseen yleisilmeeseen löytääkseen muutoksia tai epäjohdonmukaisuuksia.)

He osoittavat sijaintinsa ja merkitsevät rakennusten sisäänkäynnit ja varauloskäynnit, luokkahuoneet, laboratoriot ja toimistot, palosammuttimet, sprinklerit ja hälyttimet, sähkökytkennät, vaaralliset materiaalit ja kaikki seikat, jotka pelastushenkilöstön olisi hyvä tietää. He kirjaavat tietonsa suoraan X7-laitteeseen ESRI shapefiles-formaattina ja ottavat myös asiayhteyteen sopivia valokuvia kannettavan tietokoneen 3 megapikselin kameralla.

Kun oppilaat ovat keränneet tietoja ja tallentaneet ne X7-laitteelle, he palauttavat tietokoneen keskuslaboratorioon ja lataavat tiedot keskuspalvelimelle ArcPadia käyttämällä.

“Aiemmin oppilaiden piti kantaa mukanaan suurta kansiota, löytää kirjattava paikka, tehdä muistiinpanot lehtiöön kynällä, palata laboratorioon ja syöttää tiedot käsin,” sanoo Olivier. “Tämä on todella paljon parempi vaihtoehto.”

Seuraava vaihe on tietojen jakaminen. Ohjelman tavoite on selkeä. “Hätätilanteessa aika on kaiken a ja o. Se voi olla elämän ja kuoleman ero,” Olivier sanoo. “Keräämme tietoja, joiden avulla pelastushenkilöstö pystyy toimimaan mahdollisimman nopeasti.” Koulu haluaa järjestelmän, jonka avulla poliisi, palokunta, sairaanhoitajat ja muu pelastushenkilöstö voi toimia paitsi nopeammin, myös tehokkaammin.

Pitkän tähtäimen suunnitelmana on, että oppilaiden keräämiä tietoja voitaisiin käyttää viitteenä kaikessa lukujärjestyksistä aina oppilaiden, henkilökunnan ja professoreiden henkilötietoihin saakka. Tämä tarjoaisi erittäin yksityiskohtaiset tiedot pelastushenkilöstölle.

Olivier antaa joitakin esimerkkejä, jotka ovat pahimpia uhkakuvia, mutta tilanteita, joihin koulujen, valtion laitosten tai yritysten tulisi varautua, vaikka ne eivät todennäköisesti koskaan toteudukaan.

“Sanotaan, että oppilaitoksessa olisi tulipalo. Palokunta olisi jo ennen paikalle saapumistaan voinut tutkia rakennuksen pohjapiirrosta. Palomiehillä olisi tietoa paikasta ja he pääsisivät huoneisiin, joissa palavia ja vaarallisia materiaaleja säilytetään. He tietäisivät palopostien, rakennuksen sisäänkäyntien yms. sijainnin.

“Tai sanotaan, että kampuksella olevassa rakennuksessa olisi ampumavälikohtaus. Poliisit tietäisivät jo ennen paikalle saapumistaan rakennuksen sijainnin ja sisäänkäynnit, heillä olisi kuvia rakennuksen sisältä, he tietäisivät ampujan sijainnin, luokan oppilasmäärän, oppilaiden nimet ja heillä olisi mahdollisesti myös kuvia oppilaista. Jos heidän täytyisi avata ovi, he tietäisivät, mitä avainta käyttää. Rakennuksen pohjapiirroksen ja sisällä otettujen valokuvien ansiosta he tietäisivät, missä ampuja saattaa piileskellä.”

Hän tiivistää järjestelmän käyttökelpoisuuden näin: “Tavallisesti pelastushenkilöstö saapuu paikalle ja alkaa kysellä pohjapiirroksia, luokkalistoja ja tiedustella resurssejamme. Tällä järjestelmällä on kuin menisi paikalle päivää ennen kuin jotain tapahtuu: tiedät jo paikalle saapuessasi, mitä odottaa.”

Pelastushenkilöstö saa kaikki nämä tiedot normaalin internet-käyttöliittymän kautta. Erikoisohjelmia ei tarvita: karttojen, kaavioiden, valokuvien ja tarvittavien tietojen käyttämiseen riittää internet-yhteys ja salasana. Perusjärjestelmä valmistuu ja on käyttövalmis vuoden 2010 puoliväliin mennessä.

Ja millainen prosessi on ollut oppilaille ja heidän uusille laitteilleen? Tähän saakka todella hyvä: Oppilaat ovat tottuneet kannettaviin tietokoneisiin nopeasti, vaikka joitakin pelotti alussa käyttää laitetta, jollaista he eivät olleet koskaan aiemmin käyttäneet. Kehittyneen, oivalletusti muotoillun ja selkeitä toimintoja sisältävän GIS-työkalun käyttö on ollut heille jännittävää ja tehneet heistä innokkaita kenttätyöläisiä.

Olivier toivoo nyt, että hän olisi ostanut muutaman X7-laitteen, jotka voidaan liittää matkapuhelinverkkoon. Näin oppilaat voisivat saada etäältä yhteyden keskuspalvelimeen (esim. matkapuhelimeen) ja siirtää tietoja suoraan kentältä ilman fyysistä liitäntää.

Mitä lujuuteen tulee, Olivier sai itse ensikäden kokemusta Nautiz X7-laitteen jämäkästä ulkomuodosta. Hän keräsi laitteita tarkistaakseen ne ja poimi syliinsä seitsemän. “Yksi laitteista putosi ja kimposi kumireunasta lattialta,” hän muistaa. “Laitteessa ei ollut naarmun naarmua. Silloin myös tihkutti ja laitteet kastuivat hieman. Se oli hyvä testi.”

Koska ohjelma on tähän mennessä ollut menestys Nautiz X7 -laitteen ansiosta, Olivier suunnittelee löytävänsä lisää keinoja sisällyttää laite paikkatietokurssiin.

“Laboratorio ei ole sama asia kuin käytännön olosuhteet,” hän toistaa. “Oppilaat tarvitsevat sekä teoreettista GIS-tietoa että käytännön kokemusta. Kannettavat X7-laitteet ovat hyvin tärkeä osa tuota prosessia.”